maanantai 12. maaliskuuta 2018

Ten times did you know

Haasteet blogeissa on super kivoja lukea ja älyttömän hyvä ässä hihaan itsellekin niitä päiviä varten kun oma kuuppa kolisee tyhjyyttään. Vai mitä te olette mieltä? Bongasin jokunen viikko takaperin eräästä blogista pienen "tiesitkö näitä juttuja minusta" -postauksen ja päätin muitta mutkitta plagioida idean omaankin blogiin. Niinpä hyvät naiset ja herrat, kymmenen faktaa meikäläisestä.

PS. Jos et ole vielä käynyt vinkkaamassa omasta blogistasi tai suosikkiblogeistasi tänne, niin nyt äkkiä menoksi! Aikaa on vielä huomiseen asti ja kaipaan edelleen kipeästi uusia lukuvinkkejä. :)




Muokkaan kuvia ani harvoin. Olen älyttömän laiska käyttämään yhtään mitään kuvanmuokkausohjelmaa, eikä minulla ole itse asiassa tälläkään hetkellä esimerkiksi Lightroomin lisenssiä voimassa. Monesti kyllä mietin että pitäisi, mutta niin sitä muokkaamista aina vaan lykkää ja karttelee.

Minulla on keskivaikea lukihäiriö ja joudun lukemaan omat tekstini noin viisikymmentä kertaa läpi löytääkseni kaikki tekemäni kirjoitusvirheet. Olen kuitenkin onnekas, sillä vanhempani lukivat meille paljon kun olimme pieniä ja heiltä olen saanut myös kipinän lukea itse. Molemmat ovat varmasti helpottaneet lukihäiriötäni ja ainakin kartuttaneet (nyt jo varmasti supistunutta) sanavarastoani! Olen tosin lukihäröni suosiollisella avustuksella älyttömän hidas lukija, joten kaukana ovat ne ajat kun viisivuotiaana mätin kirjastosta niin paljon kirjoja mukaan, että vanhempieni lainauslimiitti oli jatkuvasti tapissaan.




Shoppailen älyttömän harvoin ja niinpä olisinkin hirmu huono muotibloggaaja. Jos talvikenkiä ei lasketa en ole tainnut ostaa yhtäkään uutta vaatekappaletta miltei vuoteen. Vapaapäivinä ihmisten ilmoille lähtiessä tuskailen (ihan aiheellisestikin) ettei vaatekaapissani tunnu enää oikein olevan mitään päällepantavaa. Sen siitä saa kun sijoittaa kaikki liikenevät roposet lentolippuihin.

Haluaisin elää siten, että minulla olisi aina yhdet lennot bookattuna tulevaisuudessa, mutta tosiasiassa olen lentojen ostamisen suhteen aina super myöhään liikkeellä. Itse matkoja kyllä suunnittelen vaikka miten pitkälle hamaan tulevaisuuteen, mutta lentoliput ostan yleensä aivan viime tingassa.




Olen nirso! Tai pikemminkin minusta on tullut nirso iän karttuessa. Sinänsä juuri mitään ruoka-ainetta en karsasta (jos ei lasketa sisäelimiä), mutta ravintolaruoalta vaadin nykyään tolkuttoman paljon, ihan tahtomattanikin. Kun kerran ruokailuun laitan normaalia enemmän rahaa, haluan myös normaalia enemmän vastinetta rahalleni. Niinpä minuun tuskin törmää esimerkiksi Amarillon auringon alla, sieltä kun lähtee mukaan yleensä vain pettymys ja semmoinen uppopaistoähky.

Nukahdan harva se ilta päivävaatteet päällä. Käyn sänkyyn esimerkiksi läppärin kanssa päivätamineissani ja tiedän jo sillä hetkellä, että nukahdan varmasti ennen kuin jaksan vaihtaa vaatteet. Siltikään en tee elettäkään muuttaakseni tätä hölmöä tapaa.




Esimerkiksi au pair -aikana tykkäsin ripustaa pyykit kuivumaan väreittäin. Tiedättekö sillä tavalla, että niistä tuli sateenkaarimainen vaikutelma? En ole mikään hirmuinen pyykkien ripustamisen fani, mutta tämä pieni lisä teki puhteesta paljon siedettävämpää.

Edellisessä hostperheessäni pyyhkeet vaihdettiin joka käyttökerran jälkeen, käsi- ja vartalopyyhkeitä ei saanut pestä samassa koneessa kylpyhuoneen lattialla olleista pyyhkeistä puhumattakaan ja jopa lasten alushousut ja sukat piti silittää. Varsin normaalissa suomalaisperheessä kasvaneena miun oli kovin vaikea käsittää miksi, mutta mitäpä miun mielipiteellä oli väliä.
 PS. Jätin kerran sukat silittämättä enkä jäänyt edes kiinni.




En osaa nauttia reissaamisesta ilman kameraa. Kuvaaminen on ollut niin vahvasti osa matkojani miltei koko ikäni, että tuntuisi kovin "turhalta" nähdä ja kokea asioita pystymättä taltioimaan niitä muistikortille. Olen kerran ollut Ranskassa ja Italiassa ilman kameraa ja puhelimen sanottua kaput reissun alkuvaiheessa en tiennyt miten päin olla. Zoomailin kaikkea näkemääni miettien miten kivoja kuvia mistäkin saisi. Tällä saralla varmaan elämäni kamalin reissu... :D

En omista minkään sorttista kelloa, en seinäkelloa enkä rannekelloa. Joskus aamuisin ärsyttää arvuutella kellonaikaa kun puhelin on jossain vällyjen välissä piilossa ja minuutintarkka aikataulu kyseessä. Siinähän sitten mietit suihkusta tullessa, että menikö kauemmin kuin aikatauluttamasi pari minuuttia. Haluaisin kovin paljon meille kellon seinälle (tai pöydälle tai mihin vaan) mutten ole löytänyt silmääni miellyttävää yksilöä vieläkään.

Löytyykö teiltä samoja hölmöjä tapoja?

4 kommenttia:

  1. Mullakin on lukihäiriö, mutta se tuottaa eniten vaikeuksia minulle esimerkiksi hahmottamisessa. Exceleiden tuijottaminen ja esimerkiksi matematiikan sanalliset tehtävät tuottavat paljon tuskaa. Onneksi olen aina pitänyt kirjoittamisesta niin omaa lukihäiriötäni ei välttämättä heti osaa spotata blogi kirjoituksistani, vaikka luen aina pari kertaa tekstit läpi ennen julkaisua virheiden varalta.

    Lisäksi mäkään en pahemmin muokkaa kuvia. Valoja säätelen ja saatan laittaa filtterin, mutta ei tulisi mielenkään esimerkiksi poistaa pistorasiaa kuvasta, jos sitä ei voisi rajata pois. En jaksa, enkä halua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota hahmottamisen vaikeutta en ole tainnut koskaan ajatellakaan, jännä! Kai siinäkin harjoitus auttaa? Ja joo mieki tietty pikkasen fiksaan esim instaan meneviä kuvia, mutta siinäpä se. Pitäisi ehkä reipastua vähän siinäkin... :D

      Poista
  2. Haha, tätä oli kiva lukee! Mäkään en vois kuvitella matkustavani ilman kameraa. Saan tyydytystä siitä, että nappaan kauniin kuvan reissussa, vaikka en arkena hirveästi kuvailekaan :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ihana!