Romania-fiiliksiä

Heipsu! Lupailin jo aiemmin etuilevani Lontoo-postauksia Romanialla ja tässä sitä nyt ollaan, kamalan matkakuumeen kourissa selailtuani viimeisen puoli tuntia läpi meidän reissukuvia. Hirmu moni on kysynyt, että miksi Romania, enkä ihmettele! Kysyisin itsekin. Pohjustuksena olemme siis muutamaan otteeseen reissanneet isäni ja pikkusiskoni kanssa ja viime keväänä rupesimme miettimään seuraavaa reissukohdetta. Kroatia ja Espanja pyöri mielessä, sillä niissä emme ole pikkusiskoni kanssa vierailleet, mutta loppujen lopuksi päädyimme lähtemään jonnekin minne ei muuten koskaan tulisi lähdettyä. Tällä kertaa onnenpyörästä osui eteen Romania.

 

 

  

 

Bookkasimme lennot, mutta muuten lähdimme reissuun melkolailla takki auki agendalla vain ympäri maata ajeleminen. Minulla ei ollut juuri mitään ennakkokäsitystä eikä ennakko-odotuksia Romanian suhteen, mutta luulen, että vaikka sellaisia olisi ollutkin, olisi maa ylittänyt ne aivan suvereenisti. Kohdevalintamme meni siis aivan nappiin. :)

Palaan meidän reissuun vielä tarkemman postauksen kanssa, mutta vastataanpa tässä välissä yhteen melko perustavanlaatuiseen kysymykseen. Miksi Romaniaan kannattaa matkustaa? Oh well, miksei? Romania on täynnä värikkäitä, kauniita ja vanhoja pieniä kyliä, osa jopa Unescon perintökohteita. Mikäli fiilistelet Tallinnan vanhaa kaupunkia tai rakastat vaikkapa Porvoota, tykkäät takuulla esimerkiksi Sighisoarasta pastellisine taloineen. Legendan mukaan Dracula on asustellut Transylvanian alueella, joten ei siis ihme, että linnat ovat Romaniassa se juttu. Linnat ovat varsin mahtipontisia ulkoapäin, mutta monet niistä avaavat myös ovensa turisteille.

Vaikka miten rakastankin linnoja ja pastellinsävyisiä rakennelmia, oli meidän reissulla yksi kohde ylitse muiden. Transfagarasan-tie kiemurtelee Karpaattien yli saavuttaen parhaimmillaan kahden kilometrin korkeuden ja vei ainakin meikäläisen sydämen yhdeltä istumalta. Näköalat ovat huikeat ja tien varrella laiduntavat lehmät ja lampaat saavat aikaan välittömän Alppi-fiiliksen. Talvella osa tiestä on suljettu ja ylhäällä sijaitsevalle hotellille kondolihissillä tai hevosten vetämällä reellä (kuinka siistiä?!)!

Yksi Romanian parhaista puolista on sen tuntemattomuus. Kanssaturistit ovat lähinnä kotoisin rajanaapurivaltioista, joten aika vapaasti saa höpöttää suomea kenenkään tajuamatta tuon taivaallista. Hintataso on varsinkin ruoan ja majoituksen suhteen maltillinen, joten hotellien tasosta ei tarvitse tinkiä pienemmälläkään budjetilla. Kesäkuukauden ovat tuntemattomuudestakin huolimatta sesonkia, joten mikäli mielit tallustelemaan ympäri linnoja ihmismassojen häiritsemättä, suuntaa reissuun syksyllä tai keväällä. Tai miksei vaikka sydäntalvella, jolloin voit pakata mukaan lasketteluvermeet ja ottaa ilon irti tasokkaista hiihtokeskuksista.

Tervetuloa, tylsä arki

Mie tiedän, että Lontoon-reissukin on vielä kokonaan avaamatta täällä blogin puolella, mutta ajattelin silti etuilla Romanian kanssa, koska palan halusta päästä kertomaan tuosta varsin villistä kortista mitä matkustamiseen tulee! Britteihin palataan siis hieman myöhemmin. Blogger on joutunut muutenkin olemaan oman onnensa nojassa jo aivan liian kauan, sillä jostain syystä miun elämään on mahtunut kuluneen vuoden aikana vähän liikaakin kaikenlaista.

Keväällä sain super nopealla aikataululla todella mielenkiintoisen työtarjouksen ja yhtäkkiä huomasin pallottelevani kolmen työn kanssa ilman tietoakaan vapaa-ajasta. Hieman tämän jälkeen kuulin ystäväni sairastuneen ja podin huonoa omatuntoa siitä, etten ehtinyt töiden takia ihan hirveästi häntä näkemään. Onneksi aikaa piti olla vielä ihan hyvin, kunnes eräänä päivänä, vastoin pessimistisimpiäkin ennusteita, tuli suru-uutinen. En vieläkään oikein tiedä miten 26-vuotiaan ystävän poismenoon kuuluu suhtautua. Eihän meidän ikäiset kuole?! Epätodellisissa fiiliksissä laskimme ystävämme haudan lepoon ehkä kauneimpaan ja vehreimpään paikkaan mitä kuvitella saattaa. Tästä ei mennyt päivääkään, kun löysin itseni sairaalasta hinkuyskädiagnoosin kera. Ihan totta, rokotetulla, perusterveellä ihmisellä hinkuyskä ja vieläpä juuri silloin, kun pitäisi muuttaa ja aloittaa uudessa duunissa?! :D

Tämä vuosi on tähän mennessä tarjoillut kaikkea muuta kuin sellaista perusharmaata arkea ja huomasin juuri toivovani, että syksy toisi tullessaan ihan vaan pelkkää tylsää arkea tylsine ja toistuvine rutiineineen. Tykkään tehdä ja järkätä ja organisoida ja olla kiireinen, mutta jotenkin viimeistään ystävän muistopuhetta miettiessä, kukkalaitetta tilatessa ja asiasta tietämättömille suru-uutista viedessä iski väsymys. Nyt on hyvä hetki pakata loput tavarat ja suunnata nenä kohti Espoota, valmistautua uuteen työhön ja taltuttaa matkakuumetta käymällä läpi Lontoon ja Romanian reissut. Sen jälkeen - tervetuloa, tylsä arki.

ROMANIA

Heippa vaan pitkästä aikaa! Aivan sekopäistä, että edellisestä postauksesta on kulunut kuukausikaupalla aikaa. Mihin se kaikki aika on piiloutunut? Koko reissu Lontooseen on edelleen sikin sokin luonnoksissa ja blogi taitaa myötäillä muutenkin meikäläisen elämää - vähän sekaisin ja sikin sokin ja ajastaan jäljessä.

Tätä postausta naputtelen nähkääs Romaniasta käsin! Lähdettiin isäni ja pikkusiskoni kanssa reissuun sillä idealla, että mennään jonnekin minne ei koskaan muuten päädyttäisi ja tällä kertaa se kohde oli Romania. En oikein tiedä mitä odottaa, mutta ensimmäiset fiilikset tästä uppo-oudosta maasta ovat varsin positiiviset. Jännää ja niin hauskaa kokea aivan uusi maa, jee! :)

10 matkakuvaa vuosien varrelta

Oon tykästynyt ikihyvikseni Enemmän kuin äiti -blogin reissukuvahaasteeseen. Tämä on oikeastaan jo osa 3, mutta kai se on ihan hyväksyttävää hypätä mukaan vielä tällai jälkijunassakin? Moni muukin on haasteeseen hurahtanut ja mikäli reissukuvat ja -muistot kiinnostavat laajemminkin, löytyy kaikki haasteeseen vastanneet alkuperäisen postauksen kommenteista. Eikun kurkkaamaan!

Kaikkien aikojen lempiotokseni
Masai Mara, Kenya 2015

Minulla ei ole (ehkä itsekriittisyyden tähden? :D) yhtä selkeää lempiotosta, mutta kärkikahinoihin pääsevät eräänä kosteana aamuna Masai Marassa napatut kuvat. Koko ruohotasanko kimmelsi vesipisarahunnussaan ja eläimiäkin osui kohdalle melko kivasti! Pohdin pitkään tämän ja bannerissa olevan kuvan välillä, ne kun ovat molemmat miusta jotenkin tunnelmallisia. Päädyin lopulta kuitenkin tähän, koska tiedättehän kissapedot ja niiden kuvaamisen viehätyksen? :D

Yllättävä tilanne

Kenya 2015

Tämä oli ehdottomasti näistä kategorioista vaikein, sillä mitään kovin yllättävää ei ole tainnut kohdalleni vielä koskaan osua. Olimme palaamassa 2015 Masai Marasta takaisin Naivashaan kun matka tyssäsi hirmuiseen ruuhkaan. Autojono oli jo sen verran pitkä, että meidän oli pakko jatkaa jalkaisin selvittämään mistä oli kyse ja syy oli niinkin normaali kuin kina kahden heimon välillä. Kinan syy ei koskaan meikäläiselle selvinnyt, mutta erinomaisen paikan olivat heimot välienselvittelylleen valinneet; sen ainoan Marasta kyseiseen suuntaan lähtevän tien. Olisimmekohan tunnin verran ehtineet varttua keskipäivän auringossa ennen kuin heimot suvaitsivat poistua tieltä ja pääsimme jatkamaan matkaa. Meillä ei ollut onneksi kiire minnekään, mutta sääliksi kävi vielä saman päivän lennoille yrittäviä turisteja!

Läheltä löytynyt helmi

Pulsa, Finland

Tämä menee jo selkeästi lähimatkailun piiriin, mutten keksinyt mitään sopivampaa kuvaa! Pulsan Asema ihanine kahviloineen sijaitsee muutaman kymmenen minuutin ajomatkan päässä Lappeenrannasta, joten kyseessä on (todella) läheltä löytynyt helmi. Mikäli kiinnostaa kurkata tarkemmin mistä puhun, löytyy aiempi postaukseni paikasta täältä.

Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä

Rhodes, Greece 2012

En voi uskoa, että reissusta Rhodokselle on vierähtänyt jo miltei kuusi vuotta! Elämäni varmasti ainoa pakettimatka oli juuri niin pakettimatkamainen kokemus kun vain olettaa voi, mutta Rhodos sen sijaan kohteena oli varsin kiva. Toki Kreikan silloinen taloustilanne näkyi selkeästi heti kun poistui turistialueilta, muttei se lomailuun juuri vaikuttanut. Kreikkalainen ruoka oli vertaansa vailla, vanhakaupunki kaunis ja kiehtova ja mikä parasta - meri juuri niin instaystävällisen sininen kun vaan toivoa voi!

Jos pitäisi ajatella sanaa vapaus, näen mielessäni tämän
Cannes, France 2016

Olen aina tykännyt kiivetä ylös katselemaan maisemia. Lintuperspektiivistä saa aivan erilaisen käsityksen alueesta ja ylhäällä on jotenkin hirmu vapaa fiilis, vähän kuin olisi irrallaan kaikesta muusta, kaikesta hulinasta ja vilskeestä. Ja miten kauniina avautuukaan maisema illan hämärtyessä ja valojen syttyessä?

Idyllistä elämää

 Haute Savoie, France 2016

Äitienpäivänä 2016 olin Ranskassa ja hostperheeni oli poissa koko viikonlopun. Koko insta tuntui olevan pullollaan mitä idyllisimpiä kuvia perheidensä luona äitienpäivää viettävien kavereiden ruokapöydistä, rantasaunoista ja lehmistä. Ihan oikeasti, lehmistä. Niitä tuli valehtelematta vastaan aivan tuon tuosta ja iltapäivällä olin siinä määrin koti-ikävissäni, että otin auton alle ja lähdin ajelemaan maaseudulle. Matkan varrella tuli vastaan niin idyllisiä alppikyliä lehmineen päivineen, etten voinut kuin huokailla ihastuksesta. Pienenä miinuksena tässä idyllissä oli vain niin kapeat tiet, ettei pysäyttämään päässyt kuin vain harvoille levennyksille. Siitä syystä kuvassa (idyllinen) lehmä eikä suinkaan ne huokauksia aiheuttaneet alppitalot ja Mont Blanc -maisemat.

Luksusta on...
Masai Mara, Kenya 2015

...rauha. Miulle reissatessa moni asia on luksusta, mutta yksi isoimmista jutuista on rauha. Tykkään safarilla niistä hetkistä ja paikoista, jotka eivät ole pullollaan turisteja ja joissa siten tuntee olevansa ihan oikeasti keskellä villiä luontoa. Kuva on aamiaiselta Masai Marasta parin vuoden takaa ja oli todellakin luksusta nauttia älyttömän hyvä aamupala keskellä puskaa virtahepojen edesottamuksia seuraillen ihan vaan omalla porukalla.

Arkkitehtuuria kauneimmillaan
Milan, Italy 2016

 Tarviiko tähän sanoa muuta kun että Milano? ♥ Miusta jopa ne kaikista rumimmiksi italialaisiksi kaupungeiksi tituleeratut paikat ovat nekin olleet kauniita, puhumattakaan sitten näistä oikeasti arkkitehtonisesti upeista kohteista.

Katkeransuloinen matkamuisto
Monaco, 2013

Tässä kuvassa ollaan varsin onnellisesti Monacossa, mutta matka sinne ei ollut aivan niin onnellinen. Lähdettiin kaverini Teemun kanssa jouluaaton ja -päivän välisenä yönä ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata ja super aikaista lentoa muistaakseni Pariisin ja/tai Lyonin kautta kohti Nizzaa, missä meidän kaveri oli vaihdossa. Loppumatkasta Teemu päätti tsekata kummasta terminaalista meidän lento lähtee ja ihmetteli kun ei lentoa löytynyt sitten millään. Kentälle päästyämme selvisi, ettei ko lentoa tosiaan olekaan ja että kai siitä olisi jotain kautta kuulunut tulla meillekin ilmoitus. Eipä ollut tullut. Aamu-unisina ja äreinä liityttiin jonottamaan uusia lippuja ja saatiinkin ne - iltapäivälle. Ei siis toivoakaan tavaroiden droppaamisesta ja toiselle puolelle pääsystä vielä moneen tuntiin.

Lopulta lento kohti Amsterdamia pääsi lähtemään me kyydissä ja tässä kohtaa oli jo aamun harmistus kadonnut. Amsterdamissa meitä odotti kuitenkin taas uusi yllätys - lento olisi roimasti myöhässä. Loppujen lopuksi lento peruttiin ja meille annettiin ruokavoucherit käteen ja käskettiin tulla myöhemmin kyselemään korvaavaa lentoa. Tässä kohtaa miuta jo ihan oikeasti vähän harmitti - oli nälkä, väsytti ja tuntui, että olisi se yksikin peruuntunut lento päivälle riittänyt. Käytiin tuhlaamassa voucherit keskinkertaiseen lentokenttäruokaan ja päädyttiin taas jonottamaan uusia lippuja. Eipä saatu lippuja. Mikään ei lentäisi enää sinä päivänä Ranskaan. Jahas. Tässä kohtaa puhelimeni sanoi itsensä irti ja sekös ärsytti vielä enemmän.

Kyselin matkatavaroidemme perään kun en ollut varautunut vuorokauden kestävään reissaamiseen Euroopan sisällä, mutta niitä ei voitu meille luovuttaa, koska niiden sijainti oli tuntematon. Great. Ei muuta kun survival kitin kanssa hotellibussiin ja hotellille. Meidän hotelli osoittautui onneksi varsin kivaksi ja tässä kohtaa meitä ketutti ja nauratti koko homma jo sen verran, että ajateltiin ottaa ajastamme Amsterdamissa ilo irti! Suuntasimme siis Damin keskustaan ja kiertelimme joulupäivän hiljentämillä kaduilla, tsekkasimme Punaisten lyhtyjen alueen ja näimme surullisen monta huumepäissään hortoilijaa. Olihan kuitenkin joulu.

Seuraavana päivänä uutta intoa puhkuen kentälle ja uusia lippuja noutamaan. Vihdoin pääsisimme Nizzaan! Vaan ei ihan... Saimme liput joiden päätepisteenä oli Zürich ja ohjeen kysellä sieltä sitten jatkolentoa. Swiss tarjoili onneksi koneessa superhyvää suklaata, sillä muuten tämä uusi kiemura matkaamme olisi lähinnä ärsyttänyt. Sveitsistä päästiin sitten lopulta Nizzaan vain huomataksemme, että viimeinen julkinen liikenneväline oli lähtenyt pari minuuttia sitten. Siispä taksi, eihän se voi alle 10 kilsan matkalle aivan maltaita maksaa. Miten väärässä olinkaan. Pulitimme lyhyehköstä taksimatkasta lähemmäs sata euroa. Kiva. Tässä kohtaa riemu perillepääsystä oli kuitenkin ärsytystä selkeästi suurempi ja voi sitä onnea kun ystävämme tuli meitä alas vastaan! Tosin ilman puhelinta ja avaimia. Jonkin aikaa ehdittiin istua rappusilla ennen kuin ylös jäänyt kaverimme tajusi kaivata meitä ja tuli kyselemään josko tultaisiin ylös ulkona hengailun sijaan. Miksikäs ei.

Nyt jo naurattaa (ja taisi silloinkin naurattaa ainakin meidän facebook-kavereita), mutta silloin lähinnä ärsytti ja väsytti ja harmitti. Ei sitä verrattain lyhyellä reissulla kovin mielellään käytä kahta vuorokautta matkustamiseen, vaikka lentokoneessa istumisesta toisaalta tykkäänkin.

Paikka, jossa käymisestä on vierähtänyt liian pitkä aika
Annecy, France & Geneva, Switzerland 2016

Geneve ja Sveitsin rajan Ranska! Vaikka moneen muuhun lempparipaikkaan suuntautuneesta reissusta on vierähtänyt vielä kauemmin, nappaa Geneve kuitenkin tämän tittelin. Miusta on käsittämätöntä ja surullista, etten ole kerennyt hostperheeni luo miltei puoleentoista vuoteen. Toivon todella asian korjaantuvan kesällä tai viimeistään syksyllä.


Tässä on miun kymmenen matkakuvaa ja tarinat niiden takana! En yleensä perusta muiden haastamisesta, mutta miusta ois ihana lukea miun kolmen tänhetkisen suosikkibloggaajan Miinan, Katan ja Emilian reissumuistoista!

Kaksi vuotta harharetkeilyä

29.4.2016 istuin tylsistyen ja äidinkieleni rapistumista kauhistellen Ranskan laitamilla ja kirjoitin ensimmäisen postaukseni tänne, joten se meinaa sitä, että rakas blogini täyttää tänään vuosia! Aloitin blogin puhtaasti kertoaksi ajastani Ranskassa ja olen päätöksestäni enemmän kuin iloinen. On edelleen mukava palata lukemaan mietteitäni tuolta ajalta ja huijaisin jos sanoisin, etten nauttisi tästä hommasta nykyäänkin. :) Tuntuu, että kahdessa vuodessa on muuttunut kaikki ja toisaalta ei mikään. Olen edelleen harharetkellä vailla koulutusta tai koulupaikkaa, mutta toisaalta takaisin Suomessa ja mikä tärkeintä, kuten kaksi vuottakin sitten, olen nytkin vallan tyytyväinen harharetkeilijä.

Yksi iso tekijä siinä, että bloggaan edelleen, oot just sie! Miusta on ollut älyttömän mukavaa huomata, että muutama lukija on jaksanut seurata miun kommelluksia alusta lähtien. Kippis sille ja kippis teille ihanille ♥

Ajattelin synttäripäivän kunniaksi kaivaa esiin viisi blogihistoriani suosituinta postausta ja tässä ne nyt sitten tulevat!

Viidenneksi suosituin postaus on Syypää mun hymyyn. En oikein tiedä miksi tämä on kivunnut kärkikahinoihin, mutta ehkä hyvä fiilis on välittynyt jo otsikosta? :D Muistan elävästi tuon ajan kun aloin löytää kavereita ja kevätkin löysi vihdoin tiensä Geneve-järven rannoille. Ekoja lämpimiä iltoja, hyvää seuraa ja koko kesä vielä edessä. Taisin olla aika onnellinen. :)

Nelosena on Ranskikset. Vaikken vieläkään myönnä kokeneeni minkäänlaista kulttuurishokkia, oli fransmannien käyttäytyminen joissain tilanteissa minusta täysin käsittämätöntä. Ikävöin montaa asiaa Ranskassa, mutta lista asioista joita en ikävöi taitaa olla vielä pidempi. Ehkä yksinkertaisesti on olemassa asioita ja käyttäytymismalleja, joiden sisäistämiseen/ymmärtämiseen/edes miltei ymmärtämiseen tms yhdeksän kuukautta on auttamatta liian lyhyt aika? En esimerkiki vieläkään ymmärrä miksi kukaan haluaa sinnitellä illalliseen asti muutaman espresson voimalla, kun lounaskin on keksitty? Tosin tämä selittänee ranskalaisten äreyden ja äkkipikaisuuden, sillä ei kai kukaan ole tyhjällä mahalla mukava? :D

Kolmospaikkaa pitää hallussaan Ikävä. En ole ollut enää vuosiin aktiivisesti hevosten kanssa tekemisissä, mutta niillä on silti iso paikka sydämessäni vietettyäni suuren osan nuoruuttani talleilla. Moni hevoskärpäsen puraisema osannee samaistua fiilikseeni siitä, että yksi iso tekijä harrastuksen mielekkyydessä on se itselle sopiva heppakaveri. Toisten kanssa kun kemiat kohtaa ja toisten kanssa harrastaminen on yhtä vääntöä. Ikävä on ja pysyy vaikka miten aikaa vierisi.

Kakkoseksi yltää Koditon, ehkä yksi miun rehellisimmistä teksteistä koskaan. Olin parin päivän päästä lähdössä Suomeen viettämään kesälomaani ja oltuani puolisen vuotta maailmalla oli fiilis jo jotenkin haikea, ikävöivä. Mikä ihme siinä onkin, että aina pitää ikävöidä jonnekin? Entä miksi reissatessa pitää viljellä palasia sydämestään vähän sinne sun tänne, jotta ainakin olisi joku paikka jonne kaivata, jos ei kotiin?

Eniten trafiikkia synnyttänyt postaus ei muista poiketen olekaan au pair -ajoiltani vaan paljon tuoreempi! Pulsan Asema on yksi miun suosikkikohteita Lappeenrannan lähistöllä ja raahaankin sinne kaikki kylään tulevat tuttavani. Postauksen suuren suosion selittää sen päätyminen kahvilan fb-sivuille, joten mitään sen syvällisempiä ajatuksia ei tekstin rivien väleistä löydy, pelkkä hiton hyvä menovinkki.


Today my blog is officially 2 years old! While I celebrate it strolling around London I decided to share my all the time top five posts. Horses, happiness, odd habits of French people and so on... If you want to read more you will find direct links to the posts above. Have a great and sunny Sunday everyone ♥

LONDON BABY

Lontoota ehtikin olla jo vähän ikävä ja voi miten kiva onkaan ollut tallustaa pitkin kauniiden talojen reunustamia katuja, seurata tyylikkäitä ihmisiä ja syödä ihan kaikkea ja kaiken aikaa (mm. eilen kaks donitsia, gelatoa, sipsejä ja pannukakkuja ihan vaan muutaman mainitakseni). :D Lontoo on kaunis ja niin keväisen vihreä, mutta kylmä. Puut kukkivat, kevät tuoksuu ja aurinkokin pilkistää silloin tällöin, ei voi valittaa!

Tänään päivä näyttää tosin varsin sateiselta ja kuluukin mitä luultavimmin ostoksilla ja kahviloissa. Jos sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy vinkkejä Lontooseen, niin heittäkää ihmeessä kehiin! :)

7 x LAST WEEK

Moikka vaan pallerot! Miun suuret suunnitelmat bloggerin avaamisen suhteen heittivät häränpyllyä ihan pitkin viikkoa, joten viime viikko oli melko hiljainen täällä, mutta oikeassa elämässä se edusti varsin normaalia viikkoa. Kurkataan siis parin ruokakuvan siivin miun viikkoon ja siihen mitä kaikkea se piti sisällään. Kivaa tiistaita ♥

Olin töissä aivan sairaan paljon. Paino sanalla sairaan. Miuta ei oikeastaan haittaa olla töissä esimerkiksi kuutena päivänä viikossa tai tehdä pitkää päivää, mutta viime viikko oli jo miunkin mittapuulla hieman too much. Miltei 80 työtuntia kuuteen päivään näkyy naamalla vielä pitkään, sillä mitään älyttömiä yöunia tuskin on tiedossa reissussakaan. Sunnuntaina miulla oli mahdollisuus nukkua pidempään, mutta ylläripylläri olin hereillä 6:15. Ei morjes :D

Torstaina pääsin töistä kotiin jo seitsemän pintaan ja olin onnesta ymmyrkäisenä, kun poikaystävä odotteli miuta kotona jättimäisen salaattiämpärillisen, täydellisesti paistettujen pihvien ja kuin nenä päähän pihvin kanssa sopivan italialaisen viinin kera. Poikaystäväni ei itse juo, joten arvostan hänen viinituntemustaan hirmuisesti. Onnea on maailman ajattelevaisin toinen puolisko ♥

Olen vaarallisen koukuttunut Gilmore Girlsiin (miksei kukaan aiemmin vinkannut sen olevan älyttömän hyvä sarja?!) ja jos vaan silmät pysyivät auki työpäivän jälkeen, katsoin vähintään pienen pätkän tyttöjen edesottamuksia. Olen hirveän huono aloittamaan uutta sarjaa, joten on ollut oikeastaan jollain kierolla tavalla mukavaa koukuttua johonkin ennen katsomattomaan sarjaan. Tiedättekö tän fiiliksen? :D

Lauantaina pääsin jo kuuden maissa kotiin ja vaikka kotona olisi ollut kotitöitä odottamassa ties miten paljon, päätin napata kainalooni viiniputelin ja mönkiä ystävieni kanssa naapuriin Haluatko miljonääriksi -kisakatsomoon. Jättipottia oli tavoittelemassa eräs lappeen Rantalainen komeilla viiksillä varustettu insinöörinketale, joka selvitti itsensä (ei niin yllättäen) seuraavaankin jaksoon. Jos johonkuhun teistä lukijoista uppoaa hiton huono insinöörihuumori ja pidät viiksistä niin tiedät mitä katsella ensi lauantaina!

Sunnuntaina vuorossa oli poikaystäväni synttärikahvit. Niitä vietetään joka vuosi ja vieraslista on kunnioitettavan pitkä, mikä meinaa sitä, että asuntomme on koko päivän tupaten täynnä. Poikaystäväni on varsinainen jauhopeukalo, joten kyseessä on oikeastaan ruokabileet ja yleisesti vitsaillaan, että jengi tulee paikalle 1/10 synttäreiden takia ja 9/10 tarjoilujen takia. Vieraita riitti miltei kellon ympäri ja vitsit miten hauskaa olikaan nähdä sekä sukua että kavereita!

Meidän Morsolla on ollut koko viikon aivan liikaa energiaa, ehkäpä kevättä rinnassa. Se on kantanut yöt läpeensä meidän sänkyyn sen vinkupupua ja Star Wars -hiirtä, jahdannut ja vaaninut jalkoja ja hyppinyt ovenkahvaan, puhumattakaan alituisista karkausyrityksistä jonkun tullessa ovesta. Onko kellään heittää hyviä kissanväsytysvinkkejä? :D

Kaiken kiireen keskellä kaivoin matkalaukkuni esiin ja yritin miettiä mitä pakkaisi mukaan reissuun. Lontoo on siitä kelju matkakohde, että ison osan ajasta kumisaappaat ja sadetakki olisivat se kaikista käytännöllisin asu ja olen käyttänyt hyvän tovin pohtien ovatko molemmat aivan poissuljettuja vaatekappalevaihtoehtoja tyttöjen kaupunkilomalla. Toistaiseksi ovat saaneet jäädä kaapin uumeniin, mutta... Sateisesta sääennusteesta huolimatta en malta pysyä pöksyissäni!

Kotimaan reissuhaaveita

Ihanaa (ja ainakin täällä susirajalla varsin kylmää...) maanantaita mussukat! Lontoo kolkuttelee jo aivan oven takana enkä voisi olla enempää innoissani meidän reissusta, mutta ennen reissupostauksia ajattelin jakaa teidän kanssa miun muita reissuhaaveitani. Tällä kertaa en haaveile kaukomaille vaan reissuista Suomen rajojen sisällä. Jep, kummallista, tiedän. Viimeksi muistan haaveilleeni kotimaanmatkailusta asuessani Ranskassa, mutten tehnyt asialle mitään koko viime vuonna palattuani Suomeen. En käynyt missään. Eipäs kun kävin, töissä. Ehkä tuo 24/7 töiden teko koko kesän läpeensä oli osasyy sille, etten tehnyt viime kesänä mitään ja tänä vuonna aion ottaa itseäni niskasta kiinni. Kotimaa, tänä vuonna me ystävystytään. Mie lupaan.

On sääli miten harvoin Suomen kohteet tulevat edes mieleen reissuja suunnitellessa, vaikka meiltähän löytyy vaikka millä mitalla kiinnostavia paikkoja.

Ihan hävettää myöntää miten vähän tulee reissattua edes lähelle. Oikeasti helposti saavutettavia ja toteutettavia haaveita tälle vuodelle on yöpyä Imatran Valtionhotellissa (koska se näyttää ihan Disney-linnalle), piipahtaa kesällä pitkästä aikaa Verlassa ja vihdoin ja viimein ehtiä patikoimaan Repoveden kansallispuistoon. Vietin lapsuudessani monta kivaa kesää Kaunissaaren kallioisilla rannoilla ja sinne olisi todella mukavaa pistäytyä taas vaikkapa juhlistamaan muinaistulia elokuun lopulla.

Melko helposti ja miksei päiväreissunkin päässä olisi niin ikään monta kiinnostavaa paikkaa. Jyväskylän ympäristössä asuu paljon tuttuja ja aina kun eksyn sinne ihastun kaupunkiin ikihyvikseni, mutten silti saa koskaan aikaiseksi lähdettyä sinne ihan muuten vaan. Ihan jo pelkästään yö Hotelli Yöpuussa, illallinen Pöllöwaarissa ja lounas Taikurissa riittäisivät syiksi, joten tää on ehdottomasti sisällytettävä tämän kesän ämpärilistaan. Kolista olen haaveillut jo niin monena vuonna, etten edes pysy perässä laskuissa. Tänne haluaisin ainakin kolme kertaa; laskettelemaan, syksyllä ihailemaan ruskaa ja kesällä patikoimaan suomalaiseen sielunmaisemaan.

Savonlinnan Oopperajuhlat ovat aina kiinnostaneet ja olen jo monena vuonna vannonut nappaavani liput johonkin oopperaan. Well, ehkä tänä vuonna? Oopperajuhlien tunnelmaan olisi ihana liittää yö Hotelli Punkaharjussa ja ajelu kauniissa harjumaisemissa. Yksi ikuisesti bucket listilläni roikkunut kohde on Hollolassa sijaitseva Kiikunlähde. En voi uskoa käyneeni nuorempana Hollolassa silloin tällöin heppailemassa, mutten koskaan kuullutkaan tästä lähteestä? Kuvissa se ainakin näyttää niin kauniille, että pakkohan se on nähdä itsekin.

Lappi tuntuu keikkuvan haaveissani vuodesta ja vuodenajasta toiseen. En tunnu saavan tarpeekseni siitä, eikä ihme sillä eihän viikko vuodessa riitä mihinkään. Toivon isäni ja äitipuoleni suuntaavan Lappiin taas joulun kieppeillä, jotta voidaan sisarusteni ja poikaystäväni kanssa ihan vaan vahingossa tunkea mukaan. Tämän lisäksi miuta kiinnostaisi vuosien tauon jälkeen päästä haistelemaan syksyä ja ihailemaan ruskaa vaellukselle. Pitääkin ottaa asia puheeksi perheen kanssa. :)

Listausta paikoista tehdessäni huomasin, että iso osa kohteista on aivan Kuninkaantien liepeillä! Vaikkei tuota tietä enää fyysisesti täysimittaisena olekaan olemassa, olisi sitä silti mukava seurailla parhaansa mukaan vaikkapa road tripin merkeissä. Enemmän tai vähemmän matkan varrelta löytyy nimittäin idyllinen Fiskars, Tammisaari kauniine puisine rakennuksineen ja Porvoo vanhoine kaupunkeineen, Söderskärin majakkoineen ja Haikon kartanoineen. Nämä olisivat ehdottomasti kesäkohteita, kun taas Loviisassa olisi ihana pistäytyä juuri joulun alla!

En voi uskoa, etten ole koko 24 vuotta kestäneen elämäni aikana eksynyt kertaakaan Hankoon! Tähän on saatava muutos ja haaveiltiinkin taannoin työkaverini kanssa kesäisestä road tripistä tuonne Suomen eteläisimpään kolkkaan. Onhan kesäinen Hanko vaan nähtävä omin silmin! Samalla reissulla olisi hauskaa poiketa ihmettelemään oikean kesäkaupungin leimaa kantavaa Naantalia (jep, en ole koskaan käynyt esimerkiksi Muumimaailmassa), ihmetellä Yyterin hiekkadyynejä ja käydä ihastelemassa läntisen Suomen tunnelmaa Vaasassa.

Linnoja linnojen perään, nimittäin Savonlinnan Oopperajuhlien lisäksi miun listalta löytyy Vanajanlinna ja Suomenlinna. Vanajanlinnassa pysähdyttiin usein kesälomilla matkalla Tampereelle ja sinne on aina jotenkin kotoisaa palata. Olisi ihanaa pakata golfbägit autoon ja suunnata Vanajanlinnaan vaikkapa viikonlopuksi. Suomenlinna taasen löytyy siltä häpeälliseltä "en ole koskaan -listalta" ja nyt jos koskaan on korkea aika muuttaa se! Suomenlinna vaikuttaa kuvien ja historiansa perusteella kiinnostavalle ja yllättävän monipuoliselle päiväreissukohteelle. Sinne siis vielä tänä vuonna!

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä miun ikuinen rakkaus Ahvenanmaa. Tänne haaveilen vähän kaiken aikaa, mutta erityisesti kesäsuunnitelmia rustaillessa Ahvenanmaa-innostus nostaa päätään. Tykkään ruotsinkielestä (joskaan sitä ei täällä idässä liiemmin tarvitse, jolloin se saa rauhassa ruostua), ruotsalaisesta kulttuurista ja saariston tunnelmasta. Rakastan ihania pieniä kyliä, kyläkauppoja ja mitä suloisimpia kesämökkejä ja pitsihuviloita. Parasta olisi päästä huristelemaan pitkin saaristoa polkupyörällä ja yöpyä jollain supersympaattisella leirintäalueella. Tai sitten vaikka täällä! Tai okei, ihan parasta olisi vuokrata purjevene ja purjehtia ympäriinsä, mutta ehkä fillari on enemmän meikäläisen budjettiin sopiva ratkaisu.

Kahvilla mummon luona ja muita Köpiksen suosikkeja

Tässä postauksessa muistelin meidän reilun vuoden takaista Kööpenhaminan visiittiä ja koska hyytävän sään vuoksi reissu meni lähinnä kahvilasta kahvilaan taapertaessa, ajattelin jakaa meidän parhaat lämmittelypaikat myös teidän kanssa. Kööpenhamina tuntuu olevan hieman samaa kastia Tallinnan ja Tukholman kanssa, eli täynnä toinen toistaan parempia ja mitä erilaisimpia ruokapaikkoja. Me valikoitiin meidän ruokapaikat sen mukaan mikä nyt sattui tulemaan vastaan silloin kun mahaa kurni, vaikka varmasti vielä parempiakin elämyksiä olisi löytynyt esimerkiksi Tripadvisoria hyödyntämällä.

Olen yleensä hieman skeptinen hotellien yhteydessä sijaitsevia ravintoloita kohtaan, ne kun harvemmin ovat niitä kaikista mielettömimpiä elämyksiä. Kylmyyden ja väsymyksen johdosta päädyimme kuitenkin ensimmäisenä iltanamme testaamaan hotellimme yhteydestä löytyvää ravintolaa ja kyllä muuten kannatti! SALT oli kaikkea sitä mistä tykkään ravintoloissa - viihtyisä, kaunis, hyvää palvelua ja älyttömän hyvää ruokaa! Syötiin kolmen ruokalajin illallinen eikä se rokottanut lompakkoa mitenkään mahdottoman paljoa. Näitä kuvia katsoessa toivoisin voivani tilata tuon jälkiruoan juuri nyt tänne kotisohvalle, kiitos...

Meidän vakkarikahvilaksi (kyllä, jopa muutaman yön reissulla) nousi Mormors keskustan tuntumassa. Paikka on nimensä mukaan kuin mummola sympaattisine sisustuksineen ja herkullisine leivosvaihtoehtoineen. Omaksi lemppariksi vakiintui kaakao kermavaahdolla, skonssi ja paikka ikkunan vieressä. Onko mitään kotoisampaa kuin istahtaa alas höyryävä muki kädessä ja seurata tyylikkäiden kööpenhaminalaisten ohikulkua?

Kun on ensin viettänyt päivän pakoillen mereltä puhaltavaa jäätävää tuulta, on ihanaa päästä takaisin hotellihuoneeseen. Rakastan huoneita joissa on kylpyammeet ja se taisi olla tälläkin kertaa yksi kriteeri hotellia valitessa. Päädyimme yöpymään Admiral Hotellissa ja olin varsin tyytyväinen valintaamme. Meidän huone oli pieni mutta käytännöllinen ja hotelli sijaitsi kauniilla paikalla kävelymatkan päässä kaikkialta. Huoneen hintaan ei kuulu aamiaista, emmekä sitä oikeastaan kaivanneetkaan. Hotellin sivujen mukaan saatavilla lisähinnasta on noutopöytäaamiainen pitkälti paikallisilla tuotteilla, joten ei sekään pahalta kuulosta!


Löytyykö teiltä vinkkejä mitä tehdä, missä yöpyä ja missä syödä Kööpenhaminassa?

 

If you ever travel to Copenhagen and wonder where to eat, stay etc here comes my tips! We had lovely mini getaway to Copenhagen one year ago and even we didn't do any research before our trip we still managed to find some nice dinner spots and so on.  Best dinner spot during our stay was surprisingly our hotels restaurant, SALT. There we had delicious three course meal and I can not figure out anything negative. Service was great, venue was nice and food was pretty much perfect. 

Our hotel, Admiral Hotel Copenhagen was a great choice as well. Its location is more than ok and in our room we had a bathtub (always huge plus!). Last but not least our favorite cafe; Mormors. The place looks just like at your grandmas! My favorite was hot chocolate with scone and a seat by the window. Can not really imagine anything more comfortable than sitting inside with a cup of hot chocolate and watching stylish people in their every day life.

What's your fav place in Copenhagen?

SOMETHING YELLOW

MITÄ OLEN PUKENUT PÄÄLLENI TÄNÄÄN?

Tällä hetkellä collarit ja t-paita, miten mielikuvituksellista! :D

PÄIVÄN FIILIS?

Maksoin just kasan laskuja, joten fiilis on köyhä. Toisaalta aurinko paistaa, joten iloinen köyhä. Lisäksi on perjantai, joten sairaan iloinen köyhä! Kai sairaan iloinen köyhä on fiilis?

LOPPUVIIKON SUUNNITELMAT?

Tänään tiedossa on muutaman kakun väkertämistä ystäväni synttäreille ja sitten ehkä viiniä, huomenna töitä ja ystäväni synttärit (ja sit ainakin sitä viiniä!) ja sunnuntaina taidan käydä iskällä ja pikkusiskon kanssa treffaamassa erästä pientä ja pulleaa kauramoottoria! Jos ollaan sunnuntaina ajoissa kotona, olisi hurjan kivaa ehtiä vielä leipoa jotakin ja kutsua kavereita iltateelle. Kiva loppuviikko siis tulossa. :)

VIIKON KOHOKOHDAT?

Myöhäinen lounas ystävän kanssa, muutama hidas aamu tehtaan alasajon suomien vapaapäivien ansiosta ja aivan törkeen hyvät itsetehdyt hampparit! Lisäksi ollaan räkätetty poikaystäväni kanssa ihan typerille vitseille ja kiusattu ja jekutettu toisiamme minkä ollaan ehditty.

VIIKON PARAS SAFKA?

Ehdottomasti aasialaisen noutopöydän överilounasmätöt (mm kokonainen keko sushia, hups) ja itsetehdyt hampparit vapaan aamupäivän kunniaksi. Niin ja äitin mökiltä tuomat avocadot! Eivät tarkalleen lähiruokaa, mutta ainakin luomua. Nam!

PARAS HANKINTA TÄLLÄ VIIKOLLA?

Kuivashampoo! Rakastan Balmainin kuivashampoota ja kituutin korvaavalla yksilöllä monta viikkoa ennen kuin sain aikaiseksi ostaa uuden putelin. Toinen paras hankinta on ehdottomasti lentoliput syksylle, ihana päästä taas reissuun!

TYPERIN JUTTU KULUNEESSA VIIKOSSA?

Tää liittyy ehkä töihin. En oikein enää viihdy työpaikassa, jossa oon ollut enemmän ja vähemmän extraajana reilun vuoden, mutten ole osannut irtisanoutua enkä toisaalta ole saanut asennemuutostakaan aikaiseksi. Tuntuu, että kyseinen työ tuottaa miulle huomattavasti enemmän harmaita hiuksia ja turhautumista, kuin mitä se antaa. Osaisipa vaan päästää irti.

VIIKON PARAS HERKKU?

Itsetehdyt amerikkalaiset pannarit on miun vakioherkku ja oonkin nykyään harva se päivä vinkumassa poikaystävältäni niitä. Jep, sen tekemät on vaan viistoista kertaa parempia kun miun.

UUSI ASIA, JONKA KOIN TÄLLÄ VIIKOLLA?

En ehkä varsinaisesti kokenut mitään uutta tällä viikolla, mutta sen sijaan opin, että Lappeenrannan Linnoituksessa sijaitsevasta puodista saa siellä paikan päällä tehtyjä pellavavuodevaatteita! Tykkään suosia suomalaista, joten tiedänpä nyt mistä hankin pellavaiset tuotteet tästä eteenpäin!

T-shirt - Slush

Leather jacket - Veromoda

Scarf -ZARA

Jeans - Laulia / Zeeprafashion

Shoes - Converse

Eero T, Lappeenranta 2018