keskiviikko 2. toukokuuta 2018

10 matkakuvaa vuosien varrelta

Oon tykästynyt ikihyvikseni Enemmän kuin äiti -blogin reissukuvahaasteeseen. Tämä on oikeastaan jo osa 3, mutta kai se on ihan hyväksyttävää hypätä mukaan vielä tällai jälkijunassakin? Moni muukin on haasteeseen hurahtanut ja mikäli reissukuvat ja -muistot kiinnostavat laajemminkin, löytyy kaikki haasteeseen vastanneet alkuperäisen postauksen kommenteista. Eikun kurkkaamaan!




Kaikkien aikojen lempiotokseni
Masai Mara, Kenya 2015

Minulla ei ole (ehkä itsekriittisyyden tähden? :D) yhtä selkeää lempiotosta, mutta kärkikahinoihin pääsevät eräänä kosteana aamuna Masai Marassa napatut kuvat. Koko ruohotasanko kimmelsi vesipisarahunnussaan ja eläimiäkin osui kohdalle melko kivasti! Pohdin pitkään tämän ja bannerissa olevan kuvan välillä, ne kun ovat molemmat miusta jotenkin tunnelmallisia. Päädyin lopulta kuitenkin tähän, koska tiedättehän kissapedot ja niiden kuvaamisen viehätyksen? :D




Yllättävä tilanne
Kenya 2015

Tämä oli ehdottomasti näistä kategorioista vaikein, sillä mitään kovin yllättävää ei ole tainnut kohdalleni vielä koskaan osua. Olimme palaamassa 2015 Masai Marasta takaisin Naivashaan kun matka tyssäsi hirmuiseen ruuhkaan. Autojono oli jo sen verran pitkä, että meidän oli pakko jatkaa jalkaisin selvittämään mistä oli kyse ja syy oli niinkin normaali kuin kina kahden heimon välillä. Kinan syy ei koskaan meikäläiselle selvinnyt, mutta erinomaisen paikan olivat heimot välienselvittelylleen valinneet; sen ainoan Marasta kyseiseen suuntaan lähtevän tien. Olisimmekohan tunnin verran ehtineet varttua keskipäivän auringossa ennen kuin heimot suvaitsivat poistua tieltä ja pääsimme jatkamaan matkaa. Meillä ei ollut onneksi kiire minnekään, mutta sääliksi kävi vielä saman päivän lennoille yrittäviä turisteja!




Läheltä löytynyt helmi
Pulsa, Finland

Tämä menee jo selkeästi lähimatkailun piiriin, mutten keksinyt mitään sopivampaa kuvaa! Pulsan Asema ihanine kahviloineen sijaitsee muutaman kymmenen minuutin ajomatkan päässä Lappeenrannasta, joten kyseessä on (todella) läheltä löytynyt helmi. Mikäli kiinnostaa kurkata tarkemmin mistä puhun, löytyy aiempi postaukseni paikasta täältä.




Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä
Rhodes, Greece 2012

En voi uskoa, että reissusta Rhodokselle on vierähtänyt jo miltei kuusi vuotta! Elämäni varmasti ainoa pakettimatka oli juuri niin pakettimatkamainen kokemus kun vain olettaa voi, mutta Rhodos sen sijaan kohteena oli varsin kiva. Toki Kreikan silloinen taloustilanne näkyi selkeästi heti kun poistui turistialueilta, muttei se lomailuun juuri vaikuttanut. Kreikkalainen ruoka oli vertaansa vailla, vanhakaupunki kaunis ja kiehtova ja mikä parasta - meri juuri niin instaystävällisen sininen kun vaan toivoa voi!




Jos pitäisi ajatella sanaa vapaus, näen mielessäni tämän
Cannes, France 2016

Olen aina tykännyt kiivetä ylös katselemaan maisemia. Lintuperspektiivistä saa aivan erilaisen käsityksen alueesta ja ylhäällä on jotenkin hirmu vapaa fiilis, vähän kuin olisi irrallaan kaikesta muusta, kaikesta hulinasta ja vilskeestä. Ja miten kauniina avautuukaan maisema illan hämärtyessä ja valojen syttyessä?




Idyllistä elämää
 Haute Savoie, France 2016

Äitienpäivänä 2016 olin Ranskassa ja hostperheeni oli poissa koko viikonlopun. Koko insta tuntui olevan pullollaan mitä idyllisimpiä kuvia perheidensä luona äitienpäivää viettävien kavereiden ruokapöydistä, rantasaunoista ja lehmistä. Ihan oikeasti, lehmistä. Niitä tuli valehtelematta vastaan aivan tuon tuosta ja iltapäivällä olin siinä määrin koti-ikävissäni, että otin auton alle ja lähdin ajelemaan maaseudulle. Matkan varrella tuli vastaan niin idyllisiä alppikyliä lehmineen päivineen, etten voinut kuin huokailla ihastuksesta. Pienenä miinuksena tässä idyllissä oli vain niin kapeat tiet, ettei pysäyttämään päässyt kuin vain harvoille levennyksille. Siitä syystä kuvassa (idyllinen) lehmä eikä suinkaan ne huokauksia aiheuttaneet alppitalot ja Mont Blanc -maisemat.




Luksusta on...
Masai Mara, Kenya 2015

...rauha. Miulle reissatessa moni asia on luksusta, mutta yksi isoimmista jutuista on rauha. Tykkään safarilla niistä hetkistä ja paikoista, jotka eivät ole pullollaan turisteja ja joissa siten tuntee olevansa ihan oikeasti keskellä villiä luontoa. Kuva on aamiaiselta Masai Marasta parin vuoden takaa ja oli todellakin luksusta nauttia älyttömän hyvä aamupala keskellä puskaa virtahepojen edesottamuksia seuraillen ihan vaan omalla porukalla.




Arkkitehtuuria kauneimmillaan
Milan, Italy 2016

 Tarviiko tähän sanoa muuta kun että Milano? ♥ Miusta jopa ne kaikista rumimmiksi italialaisiksi kaupungeiksi tituleeratut paikat ovat nekin olleet kauniita, puhumattakaan sitten näistä oikeasti arkkitehtonisesti upeista kohteista.




Katkeransuloinen matkamuisto
Monaco, 2013

Tässä kuvassa ollaan varsin onnellisesti Monacossa, mutta matka sinne ei ollut aivan niin onnellinen. Lähdettiin kaverini Teemun kanssa jouluaaton ja -päivän välisenä yönä ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata ja super aikaista lentoa muistaakseni Pariisin ja/tai Lyonin kautta kohti Nizzaa, missä meidän kaveri oli vaihdossa. Loppumatkasta Teemu päätti tsekata kummasta terminaalista meidän lento lähtee ja ihmetteli kun ei lentoa löytynyt sitten millään. Kentälle päästyämme selvisi, ettei ko lentoa tosiaan olekaan ja että kai siitä olisi jotain kautta kuulunut tulla meillekin ilmoitus. Eipä ollut tullut. Aamu-unisina ja äreinä liityttiin jonottamaan uusia lippuja ja saatiinkin ne - iltapäivälle. Ei siis toivoakaan tavaroiden droppaamisesta ja toiselle puolelle pääsystä vielä moneen tuntiin.

Lopulta lento kohti Amsterdamia pääsi lähtemään me kyydissä ja tässä kohtaa oli jo aamun harmistus kadonnut. Amsterdamissa meitä odotti kuitenkin taas uusi yllätys - lento olisi roimasti myöhässä. Loppujen lopuksi lento peruttiin ja meille annettiin ruokavoucherit käteen ja käskettiin tulla myöhemmin kyselemään korvaavaa lentoa. Tässä kohtaa miuta jo ihan oikeasti vähän harmitti - oli nälkä, väsytti ja tuntui, että olisi se yksikin peruuntunut lento päivälle riittänyt. Käytiin tuhlaamassa voucherit keskinkertaiseen lentokenttäruokaan ja päädyttiin taas jonottamaan uusia lippuja. Eipä saatu lippuja. Mikään ei lentäisi enää sinä päivänä Ranskaan. Jahas. Tässä kohtaa puhelimeni sanoi itsensä irti ja sekös ärsytti vielä enemmän.

Kyselin matkatavaroidemme perään kun en ollut varautunut vuorokauden kestävään reissaamiseen Euroopan sisällä, mutta niitä ei voitu meille luovuttaa, koska niiden sijainti oli tuntematon. Great. Ei muuta kun survival kitin kanssa hotellibussiin ja hotellille. Meidän hotelli osoittautui onneksi varsin kivaksi ja tässä kohtaa meitä ketutti ja nauratti koko homma jo sen verran, että ajateltiin ottaa ajastamme Amsterdamissa ilo irti! Suuntasimme siis Damin keskustaan ja kiertelimme joulupäivän hiljentämillä kaduilla, tsekkasimme Punaisten lyhtyjen alueen ja näimme surullisen monta huumepäissään hortoilijaa. Olihan kuitenkin joulu.

Seuraavana päivänä uutta intoa puhkuen kentälle ja uusia lippuja noutamaan. Vihdoin pääsisimme Nizzaan! Vaan ei ihan... Saimme liput joiden päätepisteenä oli Zürich ja ohjeen kysellä sieltä sitten jatkolentoa. Swiss tarjoili onneksi koneessa superhyvää suklaata, sillä muuten tämä uusi kiemura matkaamme olisi lähinnä ärsyttänyt. Sveitsistä päästiin sitten lopulta Nizzaan vain huomataksemme, että viimeinen julkinen liikenneväline oli lähtenyt pari minuuttia sitten. Siispä taksi, eihän se voi alle 10 kilsan matkalle aivan maltaita maksaa. Miten väärässä olinkaan. Pulitimme lyhyehköstä taksimatkasta lähemmäs sata euroa. Kiva. Tässä kohtaa riemu perillepääsystä oli kuitenkin ärsytystä selkeästi suurempi ja voi sitä onnea kun ystävämme tuli meitä alas vastaan! Tosin ilman puhelinta ja avaimia. Jonkin aikaa ehdittiin istua rappusilla ennen kuin ylös jäänyt kaverimme tajusi kaivata meitä ja tuli kyselemään josko tultaisiin ylös ulkona hengailun sijaan. Miksikäs ei.

Nyt jo naurattaa (ja taisi silloinkin naurattaa ainakin meidän facebook-kavereita), mutta silloin lähinnä ärsytti ja väsytti ja harmitti. Ei sitä verrattain lyhyellä reissulla kovin mielellään käytä kahta vuorokautta matkustamiseen, vaikka lentokoneessa istumisesta toisaalta tykkäänkin.




Paikka, jossa käymisestä on vierähtänyt liian pitkä aika
Annecy, France & Geneva, Switzerland 2016

Geneve ja Sveitsin rajan Ranska! Vaikka moneen muuhun lempparipaikkaan suuntautuneesta reissusta on vierähtänyt vielä kauemmin, nappaa Geneve kuitenkin tämän tittelin. Miusta on käsittämätöntä ja surullista, etten ole kerennyt hostperheeni luo miltei puoleentoista vuoteen. Toivon todella asian korjaantuvan kesällä tai viimeistään syksyllä.


Tässä on miun kymmenen matkakuvaa ja tarinat niiden takana! En yleensä perusta muiden haastamisesta, mutta miusta ois ihana lukea miun kolmen tänhetkisen suosikkibloggaajan Miinan, Katan ja Emilian reissumuistoista!

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Kaksi vuotta harharetkeilyä

29.4.2016 istuin tylsistyen ja äidinkieleni rapistumista kauhistellen Ranskan laitamilla ja kirjoitin ensimmäisen postaukseni tänne, joten se meinaa sitä, että rakas blogini täyttää tänään vuosia! Aloitin blogin puhtaasti kertoaksi ajastani Ranskassa ja olen päätöksestäni enemmän kuin iloinen. On edelleen mukava palata lukemaan mietteitäni tuolta ajalta ja huijaisin jos sanoisin, etten nauttisi tästä hommasta nykyäänkin. :) Tuntuu, että kahdessa vuodessa on muuttunut kaikki ja toisaalta ei mikään. Olen edelleen harharetkellä vailla koulutusta tai koulupaikkaa, mutta toisaalta takaisin Suomessa ja mikä tärkeintä, kuten kaksi vuottakin sitten, olen nytkin vallan tyytyväinen harharetkeilijä.

Yksi iso tekijä siinä, että bloggaan edelleen, oot just sie! Miusta on ollut älyttömän mukavaa huomata, että muutama lukija on jaksanut seurata miun kommelluksia alusta lähtien. Kippis sille ja kippis teille ihanille ♥

Ajattelin synttäripäivän kunniaksi kaivaa esiin viisi blogihistoriani suosituinta postausta ja tässä ne nyt sitten tulevat!




Viidenneksi suosituin postaus on Syypää mun hymyyn. En oikein tiedä miksi tämä on kivunnut kärkikahinoihin, mutta ehkä hyvä fiilis on välittynyt jo otsikosta? :D Muistan elävästi tuon ajan kun aloin löytää kavereita ja kevätkin löysi vihdoin tiensä Geneve-järven rannoille. Ekoja lämpimiä iltoja, hyvää seuraa ja koko kesä vielä edessä. Taisin olla aika onnellinen. :)




Nelosena on Ranskikset. Vaikken vieläkään myönnä kokeneeni minkäänlaista kulttuurishokkia, oli fransmannien käyttäytyminen joissain tilanteissa minusta täysin käsittämätöntä. Ikävöin montaa asiaa Ranskassa, mutta lista asioista joita en ikävöi taitaa olla vielä pidempi. Ehkä yksinkertaisesti on olemassa asioita ja käyttäytymismalleja, joiden sisäistämiseen/ymmärtämiseen/edes miltei ymmärtämiseen tms yhdeksän kuukautta on auttamatta liian lyhyt aika? En esimerkiki vieläkään ymmärrä miksi kukaan haluaa sinnitellä illalliseen asti muutaman espresson voimalla, kun lounaskin on keksitty? Tosin tämä selittänee ranskalaisten äreyden ja äkkipikaisuuden, sillä ei kai kukaan ole tyhjällä mahalla mukava? :D





Kolmospaikkaa pitää hallussaan Ikävä. En ole ollut enää vuosiin aktiivisesti hevosten kanssa tekemisissä, mutta niillä on silti iso paikka sydämessäni vietettyäni suuren osan nuoruuttani talleilla. Moni hevoskärpäsen puraisema osannee samaistua fiilikseeni siitä, että yksi iso tekijä harrastuksen mielekkyydessä on se itselle sopiva heppakaveri. Toisten kanssa kun kemiat kohtaa ja toisten kanssa harrastaminen on yhtä vääntöä. Ikävä on ja pysyy vaikka miten aikaa vierisi.




Kakkoseksi yltää Koditon, ehkä yksi miun rehellisimmistä teksteistä koskaan. Olin parin päivän päästä lähdössä Suomeen viettämään kesälomaani ja oltuani puolisen vuotta maailmalla oli fiilis jo jotenkin haikea, ikävöivä. Mikä ihme siinä onkin, että aina pitää ikävöidä jonnekin? Entä miksi reissatessa pitää viljellä palasia sydämestään vähän sinne sun tänne, jotta ainakin olisi joku paikka jonne kaivata, jos ei kotiin?




Eniten trafiikkia synnyttänyt postaus ei muista poiketen olekaan au pair -ajoiltani vaan paljon tuoreempi! Pulsan Asema on yksi miun suosikkikohteita Lappeenrannan lähistöllä ja raahaankin sinne kaikki kylään tulevat tuttavani. Postauksen suuren suosion selittää sen päätyminen kahvilan fb-sivuille, joten mitään sen syvällisempiä ajatuksia ei tekstin rivien väleistä löydy, pelkkä hiton hyvä menovinkki.


Today my blog is officially 2 years old! While I celebrate it strolling around London I decided to share my all the time top five posts. Horses, happiness, odd habits of French people and so on... If you want to read more you will find direct links to the posts above. Have a great and sunny Sunday everyone ♥

perjantai 27. huhtikuuta 2018

LONDON BABY

Lontoota ehtikin olla jo vähän ikävä ja voi miten kiva onkaan ollut tallustaa pitkin kauniiden talojen reunustamia katuja, seurata tyylikkäitä ihmisiä ja syödä ihan kaikkea ja kaiken aikaa (mm. eilen kaks donitsia, gelatoa, sipsejä ja pannukakkuja ihan vaan muutaman mainitakseni). :D Lontoo on kaunis ja niin keväisen vihreä, mutta kylmä. Puut kukkivat, kevät tuoksuu ja aurinkokin pilkistää silloin tällöin, ei voi valittaa!

Tänään päivä näyttää tosin varsin sateiselta ja kuluukin mitä luultavimmin ostoksilla ja kahviloissa. Jos sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy vinkkejä Lontooseen, niin heittäkää ihmeessä kehiin! :)